IT-konsultointibisneksessä menestys riippuu vahvasti siitä, miten kohtaamme toisemme ja miten onnistumme löytämään yhteisen suunnan sekä asiakkaiden, huippuosaajien, tiimien ja muiden sidosryhmien kanssa. Kun puhutaan haastavista kohtaamisista, puhutaan väistämättä myös ihmisistä.
Se, miten puhumme ihmisistä ja heidän kanssaan, luo todellisuutta, jossa elämme
Sorrumme helposti tekemään “kuolleita kuvauksia”, joista on puhunut mm. norjalainen sosiaalipsykiatrian professori Tom Andersen. On houkuttelevaa tyypitellä, lokeroida tai määritellä ihmisiä (ehkä olet joskus törmännyt keltaisiin, punaisiin, sinisiin ja vihreisiin), mutta useimmiten se myös kaventaa mahdollisuuksiamme kohdata toinen ihminen avoimen neutraalisti ja sensitiivisen uteliaasti.
Kumpi mielestäsi antaa enemmän tilaa tarttua käsillä olevaan ongelmaan?
Kuollut kuvaus: Pekka on haastava tyyppi.
Elävä kuvaus: Pekka käyttäytyy haastavasti.
On hyvä muistaa, että ihmisissä on niin paljon muutakin kuin se, mitä me yksittäisissä kohtaamisissa näemme, koemme ja kuulemme. Jos kertoisin, että Pekka käyttäytyy haastavasti, koska kertoi eilen menettäneensä isänsä tai kokee epävarmuutta isossa ryhmässä puhuessaan.
Mitä kaikkea silloin ajattelisit Pekasta?
Kohtaaminen on välttämättömyys
Haastavia kohtaamisia on IT-konsultointibisneksessä ja ylipäätään elämässä päivittäin. Aina kun olemme tekemisissä ihmisten kanssa, syntyy väistämättä vastakkainasettelua, ristiriitoja, konflikteja, eri-rytmisyyttä, haluttomuutta, epäilyjä, tyytymättömyyttä, motivaation puutetta, alisuoriutumista - you name it. Ja näiden kaikkien haastavien kohtaamisten taustalla on aina ihminen. Emme siis voi välttää haastavia kohtaamisia, mutta voimme oppia toimimaan niissä paremmin.
Usein yrityksissä johtamista ja ihmisten kohtaamista ohjaavat mallit ovat mekaanisia. Niitä puhtaasti noudattamalla helposti unohdetaan tai osittain sivuutetaan ihmisten ainutlaatuisuus, kontekstisidonnaisuus, relationaalisuus, sosiaalisuus ja se, että ihmiset ja ihmisten väliset prosessit ovat eläviä ja inhimillisiä.
Tällaisia mekaanisia malleja voisivat olla esimerkiksi “koneiston pyörät” tai “organisaatio elävänä järjestelmänä”. Mutta kun tällaisten mekaanisten teorioiden ja ismien rinnalle tuodaan mm. kontekstit ja relaatiot tunnistavia toimintamalleja ja ajatuksia, saadaan lisää syvyyttä, vaikuttavuutta ja onnistumisia. On hyvä myös tiedostaa, että siihen, millainen ihminen on, on aika vaikea ulkopuolisena vaikuttaa. Mutta siihen, millä tavalla ihmisen kohtaamme, voimme itse vaikuttaa todella paljon.
4 tapaa ajatella toisin
Pyrin seuraavassa tarjoilemaan 4 ajatusmallia, joiden kautta haastavia kohtaamisia voi tarkastella.
1 Ihmisiä ja inhimillisiä prosesseja on vaikea hallita kokonaan
Länsimaalaiseen ajatteluun kuuluu tyypillisesti ajatus yksisuuntaisesta vaikuttamisesta.
"Kerroin tiimille, että aletaan onnistua riitelyn sijaan niin nyt he varmasti omaksuvat uuden toimintatavan"
Ihanaa, helppoa ja täyttä humpuukia. Emme voi koskaan tietää, miten toinen ihminen prosessoi tai reagoi puheeseemme tai toimintaamme. Emmekä voi vaikuttaa toisten toimintaan vain kertomalla mitä haluamme. Eräs kollega kerran totesi, että jääkiekossa neuvo “pelataan vaan omaa peliä” voisi toimia, jos pelattaisiin vastustajan kanssa eri kaukaloissa.
Kun hyväksymme sen, että emme voi korjata yhdellä lauseella rikki mennyttä luottamusta tai lepyttää kiukkuista asiakasta hyvin harjoitellulla puheella, saamme mahdollisuuden kiinnostua hallitsemisen sijaan. Ja kiinnostumalla voimme vaikuttaa.
2 Ihminen on suhteidensa summa
Ihminen kehittyy inhimilliseksi ihmiseksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Olemme kooste niistä kaikista kokemushistoriassamme olleista suhteista ja kohtaamisista, joihin olemme elämämme varrella törmänneet. Jokaisesta on jäänyt meihin jonkinlainen jälki.
Edellä kuvailtu ajatus pohjautuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, jossa uskotaan ihmisen määrittyvän sen mukaan, millaisissa suhteissa hän on elänyt tai parhaillaan elää. Relationaaliseen käsitykseen liittyy ajatus siitä, että ihmisessä kaikki on myös "sisäisessä suhteessa".
Italialainen Gianfranco Cecchin on pohtinyt asiaa jotakuinkin näin: “Niin kauan kuin ihminen tai inhimillinen systeemi on elossa, siinä on myös jotakin mikä toimii”. Kun haluamme vaikuttaa, tulee meidän kohdata ihminen elävänä subjektina ja olla itse yhtä eläviä. Haastavissa kohtaamisissa, esimerkiski alisuoritumisen puheeksi ottamisessa, onkin hyvä kysyä itseltään suhtaudunko alisuoriutujaan objektina, yhdenlaisena totuutena alisuoritujasta vai elävänä olentona, subjektina, jolla on taustallaan kaikki se kokemushistoria ja sisäiset ristiriidat, joista itse en voi olla tietoinen. Miten siis voisin kiinnostua enemmän siitä, mikä toimii.
Miten se muuttaisi suhtautumistani puheeksiottotilanteeseen?
3 Kohtaamiset ovat ainutlaatuisia
Emme koskaan tule olemaan tässä samassa hetkessä uudestaan. Se meni jo. Erilaisten hetkien ja niissä rakentuneiden sosiaalisten merkitysten siirtäminen, monistaminen tai toistaminen sellaisenaan on mahdotonta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ihmisissä olisi samankaltaisuutta tilanteesta riippumatta tai ettei yhdessä sovittuja sääntöjä tulisi noudattaa. On hyvä vain tiedostaa, että 2 vuotta sitten yhdessä sovitut säännöt on sovittu siinä hetkessä, siinä kontekstissa ja jopa sääntöjä luomassa mukana ollut ihminen todennäköisesti ymmärtää ne eri tavalla tänään.
Kun hyväksymme sen, että paluuta entiseen ei ole ja tulevaisuutta emme voi kuin arvailla, saamme mahdollisuuden keskittyä nykyhetkeen ja läsnäoloon. Voimme kiinnostua aina uudestaan siitä, mitä kukin ajattelee juuri tänään tässä hetkessä poistamatta kuitenkaan niitä raameja ja yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, jotka jäsentävät olemassaoloamme. Voimme tässä ja nyt vaikuttaa toisiimme ja rakentaa yhteisesti ymmärrystä, jollaista emme enää koskaan tule tavoittamaan uudestaan. Se on kuitenkin tarjonnut meille mahdollisuuden oppia tuntemaan toisiamme hiukan paremmin ja se jos mikä on arvokasta.
4 Muutos, kehitys ja kasvu on jatkuvaa
Kaikki otsikossa mainittu edellyttää oppimista ja oppiminen tapahtuu todennäköisemmin silloin, kun ihmisellä on tilaa ja vaihtoehtoja kuin silloin, kun sen pitäisi tapahtua jonkin ennalta sovitun suunnitelman mukaan. Muutosten, ristiriitojen tai konfliktien hallinta etukäteen on melkoisen grandioottinen ajatus tulevaisuuden omistamisesta. Mielekkäämpi tie voisi olla etsiä yhdessä toisten ihmisten kanssa erilaisia tapoja kohdata haastavia tilanteita ja löytää sitä kautta yhdessä jaettuja ajatus- ja toimintamalleja.
Kun hyväksymme sen, että emme omista totuutta tai tulevaisuutta, saamme mahdollisuuden elinikäiselle oppimiselle.
Lopuksi
Haastavissa kohtaamisissa onnistuminen on paitsi tärkeä taito, myös mahdollisuus kasvattaa ymmärrystä. Itse asiassa haastavat kohtaamiset voivat toimia porttina syvempään yhteisymmärrykseen ja organisaation kehitykseen.
Kun suhtaudumme kohtaamisiin sensitiivisesti, kiinnostuneesti ja avoimesti, pystymme yhdessä muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi ja löytämään keinoja, jotka voivat viedä meitä kohti yhteistä tavoitetta. Se, mitä voimme todella hallita, on oma asenteemme kohtaamisissa.
Toivon, että nämä neljä ajatusta tarjoavat uudenlaisia tai toisenlaisia näkökulmia ja eväitä siihen, miten kohdata asiakkaita, huippuosaajia, kollegoja, tiimejä tai sidosryhmiä – ihminen ja uteliaisuus edellä. Jokainen kohtaaminen on tilaisuus onnistua luomaan jotakin uutta ja yhteistä.
Nyt ehkä jokin ajatus on eri asennossa, kuin aloittaessasi lukemaan tätä juttua. Mitä kaikkea ajattelet siitä?
Comentarios