Täydentävänä työvoimana työskentelevä sosiaalityöntekijä uusien haasteiden edessä
Kun sosiaalityöntekijä siirtyy perinteisestä kuntaan tehtävästä virkatyöstä uudenlaiseen maailmaan, yksityisen välittämänä työskenteleväksi täydentäväksi työvoimaksi, voi koko työnkuva – ja sitä myöten myös tarpeet työhön saatavalle tuelle ja esim. työnohjaukselle – mennä uusiksi, vaikka näennäisesti jatkaisikin jopa aiempaa vastaavassa virassa. Kunnat palkkaavat yritysten kautta täydentävää työvoimaa sosiaalityön tehtäviin tyypillisesti silloin, kun tekijää ei löydy avoimilta työmarkkinoilta ja työt uhkaavat jäädä tekemättä tai näin on jo käynyt.
Täydentävänä työvoimana pääseekin usein lyhyellä varoitusajalla mukaan kriisiytyneisiin tilanteisiin, joissa kaikilla osapuolilla on kovat odotukset pelastavasta enkelistä. Usein tilaajan ajatus on myös tilapäisestä työpanoksesta eikä pysyväisjärjestelystä, mikä omalta osaltaan haastaa sosiaalityöntekijän miettimään omaa työtään uudesta vinkkelistä.
Täydentävää työvoimaa edustavana sosiaalityöntekijänä pääsee siis hyppäämään suoraan vauhdista kyytiin. Mitä useammassa kunnassa pääsee työskentelemään, sitä hienoimmille näköalapaikoille pääsee myös sen suhteen, miten eri tavoin asiat voidaan eri kunnissa järjestää. Tätä kautta syntynee myös pikkuhiljaa oma näkemys siitä, miten omaa työpanosta olisi kunnissa tarkoituksenmukaisinta hyödyntää, jotta mahdollisesti lyhytkin työpanos olisi juuri sitä, mitä kukin kunta toivoo. Ei ihan helppo tehtävä, kun monesti kunnissakin saattaa olla kriisin keskellä epäselvää, millä tolalla asiat ovat ja miten niitä tulisi priorisoida. Täydentävän työvoiman sosiaalityöntekijänä onkin äärimmäisen hyödyllistä uskaltaa avata suunsa ja keskustella työyhteisössä näistä odotuksista ja tarpeista ja omista havainnoista mahdollisimman avoimesti silläkin uhalla, etteivät asiat aina ole kovin hyvällä tolalla.
Myös työyhteisössä asema tietyllä tavalla ulkopuolisena jäsenenä on erilainen kuin perinteisessä virassa. Tavallaan oman roolinsa voisi jopa nähdä jonkunlaisena konsulttina: ulkopuolelta on ehkä helpompi havaita, mikä tietyssä työyhteisössä ja työtavoissa toimii ja mikä mahdollisesti ei niinkään. Omien havaintojen rakentava sanoittaminen on avainasemassa, jos asioihin toivotaan myös muutosta, ei pelkästään akuuttien tulipalojen sammuttamista. Joskus voi toki olla niinkin, että kriisiapu on juuri se, mitä toivotaan, eikä millekään muulle ole tilausta. Silti olisin taipuvainen ajattelemaan, että täydentävänä työvoimana on sosiaalityöntekijällä ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota kunnille jotain ylimääräistä perustyön ohella, kunhan havaintojen esittäminen ei käänny vastaanottajien korvissa ikäväksi ulkoapäin tietämiseksi.
Tietyllä tapaa työyhteisön ulkojäsenenä lyhytaikaisesti työskentelevänä myös tarpeet tuelle ja työnohjaukselle ovat todennäköisesti erilaiset kuin muilla työyhteisön jäsenillä. Toki on varmasti hyödyllistä, jos pystyy osallistumaan myös työyhteisön yhteiseen työnohjaukseen, käsiteltiinpä siellä sitten asiakastapauksia tai työyhteisön muita asioita.
Kun aika on kuitenkin rajallista, itse olen kokenut äärimmäisen hyödyllisiksi vain täydentävän työvoiman sosiaalityöntekijöille järjestetyt omat työnohjaukset. Niissä tulee näkyväksi oma erilainen rooli työyhteisössä ja se, millaisia mahdollisuuksia tai haasteita muissa kunnissa työskentelevät ovat kokeneet. Kokemus siitä, ettei ole yksin, auttaa jaksamaan, vaikka useimmiten omassa kunnassa onkin ainoa ei-perinteisessä virkasuhteessa oleva.
Erillisessä työnohjauksessa pääsee myös tarvittaessa tuulettamaan ja purkamaan paineita – ainakin itse olen kokenut, että täydentävänä työvoimana työskennellessä tulee helposti asetettua itselle turhankin kovia paineita, miten pelastaa kriisiytynyt tilanne rajallisin resurssein. Erilliset työnohjaukset tarjoavat myös foorumin, jossa kehittää yhdessä omaa roolia täydentävänä työvoimana ja miettiä, mitä lisäarvoa kunnat saavat, kun ne palkkaavat täydentävää työvoimaa.
Tämä on uudenlaisten työsuhteiden lisääntyessä tärkeää pioneerityötä, jota on hienoa olla mukana kehittämässä jo näin alkuvaiheessa. Ja mitä kaikkea mahdollisuuksia sosiaaliala voimassaolevan lainsäädännön puitteissa tarjoaakaan, kun vaan antaa ajatuksille siivet!
